Onko Magdalan Marialle omistetussa Föglön kirkossa Ahvenanmaalla säilytetty aikoinaan hänen reliikkejäänkin?
Syksyllä 2020 päätin lähteä Ahvenanmaalle katsastamaan saaren kirkkoja. Erityisesti minua kiehtoi ajatus Magdalan Marian pyhäinjäännösten ja siihen kuuluvan ristin näkemisestä. Koettuani Jerusalemin ja Rooman pyhiinvaeltajien valtavat ihmismäärät odotin jännityksellä käyntiä itäisellä Ahvenanmaalla sijaitsevalla Föglön saarella.
Vuonna 1966 tehtiin pyhälle Magdalan Marialle omistetun Föglön kirkon kaivausten yhteydessä yllättävä löytö. Kirkon kuorin itäseinästä löytyi keskiaikainen hienosti muurattu alttari, jossa oli tarkasti muotoiltu reliikkikätkö. Siinä oli kauniisti koristeltu hopearisti, relikvaario, mitoiltaan 6 x 5,3 cm. Ristin vasemmassa sakarassa oli pieni 31 x 10 millimetrin pergamenttirulla, jossa luki teksti Maria Magdz, se tarkoittaa Magdalan Mariaa. Pergamenttiin oli kiinnitetty pieni silkkinen käärö, joka on luultavasti sisältänyt luunsiruja. Hopearistiä on säilytetty sittemmin maatuneessa puurasiassa.
Löytö on tutkimusten mukaan noin 600 vuotta vanha. Arkeologi Åsa Ringbom pitää tätä pientä relikvaaria Ahvenanmaan löydöistä kaikkien aikojen merkittävimpiin kuuluvana. Risti ja sen sisältö luovutettiin Ahvenanmaan museon huostaan. Myöhemmin, monien vaiheiden jälkeen, Föglön kirkko sai ristinsä takaisin, mutta ”luunsirut” ja pergamentti teksteineen jäivät museolle.
Saarten Maria
Ahvenanmaalla Magdalan Mariaa on kunnioitettu 1290-luvulta asti, toteaa Åsa Ringbom Föglön kotiseutulehden vuoden 2020 viimeisessä numerossa. Tämä koskee erityisesti maakunnan kaakkoissaaristoa.
Föglön kirkko ei ole ainut Magdalan Marialle omistettu pyhättö Ahvenanmaalla: myös naapurisaari Sottungan kappeli 1500-luvulta kantaa hänen nimeään. Sen puukirkosta löytyy kirkonkello nimeltä Maria Magdaleena.
Kumlingen kirkon seinissä esiintyy myös naispyhiä, joiden joukossa on Magdalan Mariaa esittäviä kalkkimaalauksia. 1200-luvulta peräisin olevassa Lemlandin kirkossa Magdalan Marian kuva löytyy passiosarjasta sekä 1400-luvulla tehdystä alttarikaapista. Myös Brändön 1800-luvulla rakennetussa kirkossa on 1400-luvulta peräisin oleva alttarikaappi, jossa Maria on yksi pyhimyksistä.
Suomessa on sangen vähän Magdalan Mariaa esittäviä kuvia verrattuna Ruotsiin, jossa hän oli monen suuren kirkon, mm Vadstenan suojelupyhä. Meillä hänen kuviaan on Varsinais-Suomessa kuin myös Lohjalla ja Hattulassa. Viron puolelta Ruhnusta löytyy Magdalan Marian kuvia myös.
Reliikki pyhiinvaelluskohteena
Pyhäinjäännös eli reliikki on pyhäksi julistetun henkilön fyysinen osa. Se voi olla luunsiru, mutta kirkkomme kunnioittaa myös kosketusreliikkejä eli esimerkiksi pyhälle kuuluneita esineitä tai vaatteen tai hauta-arkun paloja. Pyydämmme reliikeiltä esirukousta, parannusta ja suojaa, ja niiden avulla voi tapahtua ihmeitä. Reliikit säteilevät pyhän suojaavaa ja siunaavaa läsnäoloa. Sekä ortodoksinen että katolinen kirkko pitävät reliikkejä suurina aarteina. Jos yksityisellä henkilöllä on relikki, hän kokee olevansa pyhän ihmisen suojeluksessa, ja tämä koskee myös yksittäistä kirkkoa.
Vanhimmat reliikit ovat 300-luvulta. Pohjolan kirkoissa on ollut tuhansia esineitä, mutta useimmat hävisivät uskonpuhdistuksen aikana 1500-luvulla. 330 reliikkiä on säilynyt.
Tavallisin osoitus pyhän kunnioittamisesta on, että kirkko, jossa jäännökset säilytetään, tulee vaelluksen kohteeksi. Nykyään on monia pyhiinvaellusreittiä, joista tunnetuin lienee pyhän Jaakobin haudalle Santiago de Compostelaan vievä tie. Pyhän Olavin Norjan kuninkaan hauta taas on Nidarosissa Trondheimissa, ja se on ollut myös tärkeä pyhiinvaellusreitti. Aikoinaan jos halusi päästä sinne Suomesta, oli mentävä juuri Ahvenanmaan kautta.
Valamon luostari on Suomen tunnetuin pyhiinvaelluskohde, ja siellä säilytetään vuonna 2019 pyhäksi kanonisoidun pyhittäjä Johannes Valamolaisen reliikkiä.
Ratkaisematon arvoitus
Marraskuun lopulla 2020 otin yhteyttä Ahvenanmaan museoon kysyäkseni Föglön reliikeistä. Antikvaari Veronica Lindholm vastasi heti, että pergamenttiteksti ja pieni käärö puuttuvat, eikä niitä löydy mistään. Ne ovat luultavasti kadonneet vuosien 1966–1977 välisenä aikana, mikä tarkoittaa, etteivät ne ole voineet olla museon varastossa, sillä museo rakennettiin vasta vuonna 1980. Monia arvailuja on vuosien mittaan pyörinyt kadonneiden reliikkien ympärillä.
– Emme tiedä avattiinko silkkinyytti silloin, Veronica Lindholm sanoo. Yhtä vähän tiedetään siitä, mitä se oikeastaan sisälsi. Hän kertoo myös, että myöhemmin löytöluettelossa ÅM 402:4 mainitaan ”kaksi pientä luunsirua, luultavasti reliikkikätköstä”. Tämä teksti ei löydy vuoden 1967 kaivausraportista.
Vuoden 2019 joulukuussa tutkittiin mikroskoopilla kaksi luunsirua, ja analyysin mukaan ei ole kyse luusta, vaan pikemminkin maalatusta kalkkikivestä, rappauksesta tai laastista.
Olivatko aidot luunsirut silkkipussissa, ja mistä tulivat ”luunsirut”, joista usein puhutaan reliikkilöydösten yhteydessä? Ja missä on pergamenttipala? Sitä ehkä emme saa koskaan tietää.
Pyhäinjäännökset ovat monen kirkon aarteita. Siksi tuntuu hieman surulliselta ajatella, että tällainen harvinaisuus on voinut kadota meidän aikanamme.
On kiehtovaa miettiä, miksi pienessä syrjäisessä kirkossa on säilytetty pyhän Magdalan Marian jäännöksiä, ja miksi tämä pyhä on merkinnyt niin paljon Ahvenanmaan itäisen saariston ihmisille.
Kaunis reliikkiristi on edelleen Föglön kirkossa, mutta vailla sisältöään.
Kuvat: Marita Karlsson, Åsa Ringbom, Ahvenanmaan museo
Lähteet:
Gammalt och nytt, Föglö hembygdsförenings tidning 2020 Kyrka och församling och det religiösa livet; fil.tri prof. emerita Åsa Ringbom
Ålands kyrkor berättar 2010, Åsa Ringbom
Sanct Olof Maria Magdalena på Åland, legend och spridning,2012, Åsa Ringbom
Kaivausraportti 1966, Ålands museum
Wikipedia
Lue seuraavaksi
