Kaarina Lyhykäinen kirjoitti artikkelissaan Keskustelu tyttöponomareista jatkuu:
”Kirkossa ei myöskään ole selkeää keskustelufoorumia, jossa voisi turvallisesti ja pelkäämättä keskustella. Nämäkin kirjoitukseni ovat verkkolehdessä, joka ei ole kirkon ylläpitämä, ja olen kirjoittanut ne omalla ajallani seurakuntalaisena, en kirkon työntekijänä.”
Julkaisemme siihen vastineen, jonka on laatinut Aamun Koiton päätoimittaja Susanna Somppi:
Kyseisestä tekstistä saa sellaisen kuvan, että Suomen ortodoksisen kirkon julkaisemassa Aamun Koitto -verkkolehdessä ei voisi keskustella ”turvallisesti ja pelkäämättä”. Aamun Koiton päätoimittajana en tunnista tällaista ilmiötä lainkaan, vaan olen omalta osaltani pyrkinyt edesauttamaan avointa keskustelua vaikeistakin aiheista.
Kaarina Lyhykäinen ei tietääkseni ole tarjonnut artikkeleitaan Aamun Koittoon. Näin ollen en oikein hahmota, miten hän voi arvioida Aamun Koiton julkaisuratkaisuja tai -periaatteita. Kyseinen väite luo ylipäätään kirkkomme viestinnästä sellaisen kuvan, jota en tunnista.
Toki kirjoittajalla on oikeus omaan mielipiteeseensä ja kokemukseensa sekä sen ilmaisemiseen – sitä ei kukaan kiistä, eikä siitä olekaan tässä kysymys. Kysymys on siitä, että yllä oleva muotoilu esittää Lyhykäisen henkilökohtaisen mielipiteen faktana etenkin, koska se on sijoitettu selkeästi toimitukselliseen aineistoon, eli Artikkelit-osioon.
Katson, että artikkelissa ollut sanamuoto asettaa Aamun Koiton kielteiseen valoon. Allekirjoittaneen edustama ”taho” on helposti identifioitavissa: Suomen ortodoksinen kirkko julkaisee vain yhtä valtakunnallista lehteä, Aamun Koittoa.
Mielestäni tässä tapauksessa olisi ollut perusteltua kysyä Aamun Koiton kantaa ja julkaista se – tai muotoilla kyseinen tekstikohta jollakin muulla tavalla. Kyseessä on henkilökohtainen mielipide, joka esitetään tosiasiana ilman, että Lyhykäisellä on kokemuspohjaa arvioida Aamun Koiton julkaisuperiaatteita.
Susanna Somppi
Päätoimittaja
Aamun Koitto
[smart_post_show id=”3354″]
